torstai 22. joulukuuta 2011

It doesn't even matter how hard you try

Olen täysin murtumispisteessä.

Olen ollut paastolla kaksi päivää. Olen jopa onnistunut hämäämään muita syömiselläni ja selityksilläni. "Söin, kun olit töissä." "Söin juuri ennen, kuin tulit." Tuttuja klisheitä.
Olen viimeiset kaksi päivää elänyt pelkällä teellä ja jos olen jotain joutunut suuhuni tunkemaan, olen sen saanut heti oksennettua pois. Läheiseni epäilevät minulla olevan oksennustaudin.

Voihan sitä silläkin nimellä kutsua. Minulle se on vain lääke lihavuuteen.

Minulta on muut kysyneet syytä, mistä saan energian tähän hulluun joulusiivoukseen. Miten selittää toiselle, että se on keino pitää minut kaukana ruuasta? Siivoan, siivoan ja siivoan. Kunnes olen siivonnut koko talon, jolloin aloitan uudestaan.

Psykiatrini oli oikeassa, tämä päiväkirja auttaa oikeasti tautini hoidossa<3

Paras ystäväni toi minulle juuri joululahjani.
Avasin sen ja siellä oli muun muassa paketillinen suklaa konvehteja.
Minut tunnetaan näköjään tarpeeksi hyvin, jotta tiedetään mitä kannattaa ostaa ja mikä tulee olemaan rahan hukkaan heittämistä minun oksennuksen muodossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti